Naismuseo
NAISMUSEOSEMINAARI
Suomalainen Naisliitto ry ja
Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ry
MIKÄ NAISMUSEO – EIHÄN MIEHILLÄKÄÄN OLE MUSEOTA!
Aika 24.4.2026, klo 13-16
Paikka Metsätalo, sali 6, Unioninkatu 40, Helsinki. Esteetön sisäänkäynti Fabianinkatu 39 Metsätalo | Palvelukartta
”There has to be a women´s museum in every country of this world.” vaatii vuoden 2003 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Shirin Ebadi, Kansainvälisen Naismuseoliiton kummi. Vuonna 2023 maailmassa oli 79 fyysistä, 23 virtuaali- ja 38 työn alla olevaa tai pop-up-tyyliin toimivaa naismuseota. Yksikään niistä ei ole Suomessa.
Suomalainen Naisliitto lähti selvittämään, onko tasa-arvon mallimaassa, Suomessa, kysyntää naisten tekemän työn näkyväksi tekemiselle. Sille, miten naiset ja tytöt ovat olleet historian saatossa rakentamassa nykyistä hyvinvointivaltiota.
Tule kuulemaan eri osapuolten näkemyksiä naismuseosta.
OHJELMA
13.00 Avaus
Puheenjohtaja Marjatta Björknäs, Naismuseotyöryhmä
13.10 Mikä on museo?
Kehittämisjohtaja, FT Pirjo Hamari, Museovirasto
13.30 Kokemusasiantuntijat ja museo
Museo on…
Esikoululaiset sanoin ja kuvin
Museon merkitys kävijälle
Museoleidit: Terhi Nyyssönen ja Petra Tarkiainen
13.50 Naiset urheilumuseossa
Museopäällikkö Kalle Rantala, Tahto-museo
14.05 Jumppatytöt: naisvoimistelu ja liikunta, ja sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus!
Näyttelijä Katariina Havukainen
14.20 KAHVITAUKO
14.50 Mitä naismuseosta ajatellaan
Anneli Mäkinen, Suomalainen Naisliitto ry, Naismuseotyöryhmä
15.20 Naismuseoidea ja kansainvälisyys
Pirjo Julin, Suomalainen Naisliitto ry, Naismuseotyöryhmä
15.30 Miten tästä eteenpäin?
Johtaja Saija Ylitalo, Lottamuseo, kokoelmapäällikkö Leena Ahonen, Työväenmuseo Werstas ja Naisasiliitto Unioni
15.55 HAASTE: kaikki mukaan!
Puheenjohtaja Nuppu Rouhiainen, Suomalainen Naisliitto ry
16.00 Tilaisuus päättyy
Tilaisuus on maksuton sisältäen kahvitarjoilun.
Tervetuloa mukaan!
Vastuuhenkilö: Anneli Mäkinen, puh. 050 555 2951, a.anneli.makinen(at)gmail.com
***********************************************************************************************
Naismuseon ystävien aika on NYT!
Kevään Minna Canth seminaari järjestettiin tänä vuonna huhtikuun loppupuolella sisältönä Suomalaisen Naisliiton kärkihanke, Naismuseo otsikolla: ”Mikä naismuseo – eihän miehilläkään ole museota!” Seminaari keräsi satapäisen osallistujajoukon. Runsas kiinnostus seminaaria kohtaan osoitti, että nyt ollaan liikkeellä ajankohtaisen asian ympärillä.
Naisten oikeuksia ei ole saavutettu ilman työtä. Eivätkä ne ole pysyviä ilman tekoja. Suomessa ei edes ole naismuseota, jota voisi tukea. Miksei, kysyy Suomalainen Naisliitto? Seminaari nosti esille asiantuntijapuheenvuorojen kautta useita näkökulmia mikä museo on yleisesti ja mitä naismuseo voisi olla. Iltapäivä muodosti innostavan ja osin kyyneliin asti liikuttuneen kokonaisuuden mahdollisuuksista mitä vaihtoehtoja ja mihin suuntaan voi ottaa naismuseon kehityksen seuraavan askeleen.
Iltapäivä nosti esille, että Suomalaisen Naisliiton omat resurssit eivät pitkälle riitä vaan tarvitaan joukkovoimaa miettimään seuraavia konkreettisia askeleita. Siksi seminaarin lopuksi haastettiin kaikki osallistujat ja muut asiasta kiinnostuneet liittymään mukaan Naismuseon ystäviksi: osallistumaan vapaaehtoistyöllä, antamaan uusia ideoita mitä seuraavaksi ja/tai liittymään postituslistalle saamaan ajan tasalla olevaa tietoa naismuseon etenemisestä. Nyt on juuri oikea aika liittyä Naismuseon ystäviin Suomalainen Naisliitto sivuston linkin kautta ja pysyä ajan tasalla mitä seuraavaksi! Sivustolta löytyy myös Naismuseo seminaarin 24.4.2026 tallenne ja seminaarin esitykset.
Suomalaisen Naisliiton kevätkokouksessa seuraavana päivänä 25.4.2026 käytiin vilkasta keskustelua. Eniten keskustelua käytiin tänä keväänä vuosikertomuksen ja vuoden 2025 tilinpäätöksen ympärillä taloudesta ja viestinnän eri kehityshankkeista. Keskustelu oli monipuolista ja rakentavaa. Naisliiton hallitus sai hyvää palautetta jatkotyöskentelylleen.
”Kesä keikkuen tulevi” -sanonnan on ajateltu viittaavan kevään hyppelehtivään tulemiseen. Alkuperäinen merkitys liittyy kuitenkin siihen, että ennen vanhaan karja oli keväällä, rehujen ollessa vähissä, nälissään ja siksi ne tulivat navetasta ulos keikkuen ja hoiperrellen.
Vanha suomalainen sananlasku on tullut mieleeni monta kertaa kevään aikana, kun on seurannut keskustelua sote-järjestöjen ympärillä. Niiden ympärillä vellonut keskustelu on osoittanut, kuinka tärkeää on tehdä näkyväksi naisten tekemä hoivatyön, sekä ammatillinen että vapaaehtoisesti tekemä hoiva. On hämmästyttävää, miten helposti tämä ns. näkymätön työ leimataan tarpeettomaksi tai itsestään selväksi. Ikään kuin me kukaan kasvaisimme lapsesta aikuiseksi tai selviäisimme aikuisuudesta ikääntymiseen ilman toisen ihmisen, tavallisesti naisen, hoivaavia käsiä!
Ollaan kaikki aktiivisia kuten ikäihmiset Rollaattorimarssilla 8.5.2026. Mielenilmaus oli iloinen ja yhteisöllinen mielenilmaus hyvän ja arvokkaan vanhuuden puolesta.
Nautitaan kesästä ja läheistemme seurasta. Imetään auringosta ja luonnosta energiaa jatkaa syksyllä yhteistä naisasiatyötä, ei vain Naisliiton sisällä vaan käytetään entistä enemmän joukkovoimaa, joka meillä eri naisjärjestöillä yhdessä on.
Naismuseotyöryhmä tarjoaa Naisliiton yhdistyksille ja muille järjestöille mahdollisuutta kutsua työryhmän Anneli Mäkinen kertomaan Naismuseosta ja hankkeen etenemisestä niiden hallituksen kokoukseen tai jäsentilaisuuteen.
Naismuseon ystävien aika on NYT!
Helsingissä 20.5.2026
Nuppu Rouhiainen
puheenjohtaja
Suomalainen Naisliitto
Teksti on julkaistu Suomalaisen Naisliiton Minna-jäsentiedotteessa 1/2026
_____________________________________________________________
Naismuseoseminaari innosti ja avasi uusia näkökulmia
Teksti: Kirsi Sand
Suomalainen Naisliitto ja sen Helsingin yhdistys järjestivät 24.4.2026 Helsingissä Naismuseoseminaarin. Tapahtumassa oli lähes sata osallistujaa. Seminaarin otsikkona oli: MIKÄ NAISMUSEO – EIHÄN MIEHILLÄKÄÄN OLE MUSEOTA!
”Naismuseo ei ole naisten asia. Se on kaikkien asia, sivistyneen yhteiskunnan asia.”
Marjatta Björknäs
Naismuseotyöryhmän puheenjohtaja Marjatta Björknäs totesi avaussanoissaan, että käsillä oli historiallinen hetki: ”Tämä ei ole vain seminaari. Tämä on suomalaisen naismuseohankkeen lähtöpiste. Tarvitsemme naisten museon – emme enää voi olla toteuttamatta sitä.”
Suomessa on laaja museokenttä työväenmuseoista taidemuseoihin, urheilumuseoihin ja teollisuusmuseoihin. Ne kuvaavat kuitenkin ennen kaikkea miesten rakentamaa historiaa. Naisten osuus on jäänyt sivulauseeseen ja alaviitteeseen.
Vuonna 2023 maailmassa oli jo 79 fyysistä naismuseota ja 23 virtuaalimuseota. Naismuseoita löytyy muun muassa Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Saksasta, Itävallasta, Britanniasta, Yhdysvalloista, Intiasta ja jopa Albaniasta – mutta Suomessa ei ole vielä yhtään.
Naisliiton vuonna 2025 perustama Naismuseotyöryhmä on tehnyt museohankkeeseen liittyvää monialaista selvitystyötä. Työryhmään kuuluvat Björknäsin lisäksi Raili Ilola, Pirjo Julin ja Anneli Mäkinen.
Museo – kansakunnan yhteisen muistin tallentaja
Seminaarissa kuultiin useita alustuksia niin museokentän asiantuntijoilta kuin kokemusasiantuntijoiltakin.
Museoviraston kehittämisjohtaja, FT Pirjo Hamari puhui otsikolla MIKÄ ON MUSEO? Hän kuvasi museota muistin paikkana: museo tallentaa kulttuuriperintöä ja säilyttää siten kansakunnan yhteistä muistia. Museon luoman historiallisen yhteyden avulla nykyihminen voi hahmottaa oman paikkansa historiassa.
Hamari korosti, että historia on jatkuva prosessi. Museo ei ole kytköksissä vain menneeseen, vaan se dokumentoi myös nykyhetkeä tulevia sukupolvia varten. Museo toimii oman aikansa yhteiskunnallisena peilinä ja osallistuu osaltaan yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä arvojen tarkasteluun. Samalla museo on elämyksellinen ja monipuolinen oppimisympäristö.
Museolaissa museolle on määritelty useita vaikuttavuustavoitteita. Näitä ovat kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen säilyttäminen tuleville sukupolville, mutta myös sivistyksen, yhdenvertaisuuden ja demokratian edistäminen.
Kokemusasiantuntijat ja museo
Otsikolla KOKEMUSASIANTUNTIJAT JA MUSEO kuultiin museoiden merkityksestä museonkävijöille. Terhi Nyyssönen ja Petra Tarkiainen kertoivat Museoleidit-ryhmän toiminnasta.
Museoleidit käyvät säännöllisesti tutustumassa eri museoihin opastetuilla kierroksilla. Yhteisten museokäyntien on koettu antavan enemmän kuin pelkkä näyttelyvierailu: yhdessä on löydetty uusia näkökulmia, opittu uutta ja käyty monipuolisia keskusteluja.
Urheilumuseo Tahto ja Jumppatytöt-erikoisnäyttely
Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon museopäällikön Kalle Rantala puhui otsikolla NAISET URHEILUMUSEOSSA.
Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto on valtakunnallinen vastuumuseo, jonka kokoelmiin kuuluvat keskusarkisto, erikoiskirjasto sekä laaja tutkimus- ja tietopalvelutoiminta. Urheilu on merkittävä vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa – Suomen suurin kansanliike. Tahdon päänäyttely nostaa esiin urheilun kohokohtia ja merkkivuosia. Naisten näkyvyys kokoelmissa on vuosi vuodelta lisääntynyt samaan aikaan, kun naisten asema urheilun kentällä on vahvistunut. Naiset ovat siirtyneet naisjaostoista urheilujärjestöjen ytimeen aktiivisiksi toimijoiksi ja päätöksentekijöiksi.
Tahto-museossa on päänäyttelyn lisäksi parhaillaan naisten joukkuevoimistelusta kertova Jumppatytöt-erikoisnäyttely. Näyttelijä Katariina Havukainen kertoi naisten joukkuevoimistelua käsittelevästä, suureksi yleisömenestykseksi nousseesta Jumppatytöt-näytelmästä ja sen synnyttämästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Puheenvuorossaan Havukainen nosti esiin myös naisten urheilusaavutusten vähäisen näkyvyyden. Miksi esimerkiksi Naisten Voimisteluliiton suuret kilpailut eivät saaneet näkyvää tilaa valtakunnallisissa uutisissa? Miksei Tahto-museossa ole erikoisnäyttelyä moninkertaisesta ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestarista Eva Wahlströmistä? Yleisö palkitsi lennokkaan ja kantaa ottaneen alustuksen väliaplodein.
Miksi naismuseota tarvitaan?
Naismuseon tarve nousee ennen kaikkea historiankirjoituksen epätasapainosta.
Naismuseotyöryhmän jäsen Anneli Mäkinen puhui naismuseon tehtävästä ja
merkityksestä. Historian tallentamisessa on rakenteellinen tiedon vinouma:
naisten elämä, työ ja saavutukset ovat jääneet historiankirjoituksessa liian
vähälle huomiolle.
Monet naisten tekemät työt ovat olleet yhteiskunnan kannalta välttämättömiä, mutta samalla näkymättömiä. Hoiva, opetus, kotitaloustyö ja perhe-elämän ylläpitäminen ovat rakentaneet yhteiskuntaa sukupolvesta toiseen, mutta niiden merkitystä ei ole aina tunnistettu osaksi yhteistä historiaa. Naismuseon tehtävänä olisi korjata tätä perinteistä historiakuvaa ja nostaa naisten työn merkitys sille kuuluvaan asemaan.
Samalla museo toimisi aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tasa-arvo ei
ole valmis eikä pysyvä tila, vaan sen eteen tarvitaan jatkuvaa työtä. Naismuseo
voisi olla paikka, jossa opetellaan historian lukutaitoa ja kriittistä
ajattelua sekä pohditaan tasa-arvon kehitystä eri aikakausina. Se olisi myös
oppimisympäristö, joka rohkaisisi ymmärtämään, miten historia vaikuttaa
nykyhetkeen.
Kansainvälinen näkökulma
Pirjo Julin toi esiin naismuseoidean kansainvälisen ulottuvuuden. Naisten asema vaihtelee eri maissa ja kulttuureissa, mutta samalla löytyy myös yhdistäviä kokemuksia. Kansainväliset naismuseot tekevät yhteistyötä yli rajojen ja käsittelevät globaaleja teemoja, kuten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, ja tarjoavat välineitä naisten syrjinnän tunnistamiseen ja torjumiseen.
Vuonna 2008 perustettu International Association of Women’s Museums kokoaa yhteen naismuseoita eri puolilta maailmaa. Sen pysyvä suojelija on Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2003 saanut Shirin Ebadi.
Lottamuseo esimerkkinä
Kulttuurihistoriallinen
Lottamuseo toimii hyvänä esimerkkinä naisten historian tallentamisesta. Museo
tutkii ja tallentaa lottien historiaa sekä naisten vapaaehtoista työtä osana
Suomen historiaa. Tänä vuonna Lottamuseo viettää 30-vuotisjuhlavuottaan. Museonjohtaja
Saija Ylitalo kertoi näyttelyistä ja museon monipuolisesta toiminnasta.
Fyysisten kokoelmien lisäksi museolla on verkossa toimiva Digilotta-palvelu.
Museo tekee aktiivisesti yhteistyötä muiden museoiden kanssa, ja vuodelle 2027
suunnitellaan yhteistyötä Suomalaisen Naisliiton kanssa.
Myös Työväenmuseo
Werstas tuo esiin naisten historiaa työelämän ja sosiaalihistorian
näkökulmasta. Kokoelmapäällikkö Leena Ahonen kertoi museon kokoelmista,
jotka kuvaavat työelämän muutoksia sekä naisten asemaa yhteiskunnassa.
Werstaalla on myös erityinen feminismiä käsittelevä kokoelma, ja museo järjesti
Suomen ensimmäisen feminismiä käsittelevän näyttelyn vuonna 2014. Seminaarin
lopuksi tervehdyksen toi myös Eekku Aromaa Naisasialiitto Unionista.
Haaste:
Liity Naismuseon ystäviin!
Seminaari päättyi Naisliiton puheenjohtajan Nuppu Rouhiaisen esittämään
haasteeseen: Liity Naismuseon ystäviin! Suomalaisen Naisliiton verkkosivulle https://www.suomalainennaisliitto.fi/index.php?k=226357
on perustettu
Naismuseon ystävät -linkki, jonka kautta asiasta kiinnostuneet voivat liittyä
mukaan tukemaan naismuseohanketta ja kehittämään sen toimintaa.
Naismuseo ei olisi vain paikka esineille ja näyttelyille. Se olisi tila keskustelulle, tutkimukselle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle – paikka, jossa naisten historia tehdään näkyväksi osaksi yhteistä historiaamme.
Teksti on julkaistu Suomalaisen Naisliiton Minna-jäsentiedotteessa 1/2026
-------------------------------------------------------------
NAISMUSEO SUOMEEN
Teksti: Anneli Mäkinen
Kun historiaa kirjoitetaan, kenen historiasta on kyse? Keiden tarinat säästetään? Museot ovat keskeisessä asemassa siinä, keiden kertomuksiin meillä on pääsy. Suomalaisen Naisliiton kärkihanke 2026 avaa näkökulmia uudenlaiseen museoon, naismuseoon.
Suomalainen Naisliitto perusti keväällä 2025 kolmivaiheisen projektin selvittääkseen erityisen naismuseon tarvetta Suomessa. Projekti käynnistettiin selvitystyöllä: onko naisten rooli, merkitys ja paikka Suomen historian eri vaiheissa ja Suomen rakentamisessa tämän päivän hyvinvointivaltioksi ylipäätään esille nostamisen arvoista? Onko naisten työllä ja aikaansaannoksilla merkitystä, voidaanko myös naisten ja tyttöjen historiasta ottaa tulevaisuuteen rakennuspuita?
Toisena vaiheena on museohankkeen yhteistyökumppaneiden hankkiminen ja kannatuksen laajentamimen. Projektin kolmannessa vaiheessa on koossa oltava laaja, vaikutusvaltainen ja monipuolista asiantuntijuutta edustava yhteistyökumppaneiden koalitio. Sen edustajat viimeistelevät liiketoimintasuunnitelman ja strategiat, suunnittelevat toiminnan vaiheistuksen ja alkavat hankkia rahoitusta.
Naisten toimijuuden näkyvyys museokentällä – meillä ja muualla
Vuonna 2024 Suomessa toimi 324 yleisölle avointa museota ja noin 1 000 yritysten, yhdistysten, säätiöiden, kuntien ja yksityishenkilöiden ylläpitämää paikallismuseota. Yhtään naismuseota meillä museoiden joukossa ei erikseen ole.
Kävijämäärät ovat nousujohteisia. Museovierailut ylittävät jo reippaasti 8 miljoonaa. Menneisyys houkuttaa ja koukuttaa.
International Association of Women´s Museumin, Kansainvälisen Naismuseoyhdistyksen mukaan Euroopassa on 14 fyysistä ja 5 virtuaalista naismuseota. Lisäksi työn alla tai pop up -tyyliin toimivia naismuseoita on 12, kaikkineen 31 kappaletta.
Naismuseoidean vastaanotto
Kiinnostusta naismuseota kohtaan olemme kartoittaneet haastattelemalla eri ikäisiä ja eri asemissa olevia yksityishenkilöitä, historioitsijoita ja organisaatioita. Jälkimmäisiin kuuluvat mm. Työväenmuseo Werstas, Minna Canthin talo Kanttila, Lottamuseo, Museovirasto, Museoliitto ja Diakonissalaitoksen museo. Hankkeestamme tietävät jo myös useat keskeiset ei-poliittiset ja poliittiset naisjärjestöt.
Haastateltuna presidentti Tarja Halonen piti hyvin tärkeänä naisten ja tyttöjen esille nostamista. Lisäksi hänen mukaansa myös Suomen kansainväliselle maineelle, erityisesti tänä aikana, olisi eduksi esitellä suomalaisten naisten historiaa ja vaikuttamista museon avulla.
Toistaiseksi naismuseoidean vastaanotto on ollut hyvin myönteistä. Haastattelukierroksia tullaan vielä laajentamaan.
Naiset aktiivisena osana yhteiskuntaa
Museon tulee ylipäätään tuottaa elämyksiä ja oivalluksia, herättää ajatuksia ja kysymyksiä, on se erikoistunut mihin tahansa.
Naismuseossa naiset eivät saa olla homogeeninen, vaan moninainen joukko, niin vahvoja kuin haavoittuvia, osaavia ja näkyviä tai vähemmistöjä. Mies ei saa olla se normi, johon naisia verrataan, vaan nainen näyttäytyy aktiivisena osana yhteiskuntaa, naiset ovat vertaisia, itsenäisiä subjekteja. Naiset ovat myös lukuja talouden kiertokulussa, niin tilastohistoriassa Ruotsi-Suomesta alkaen kuin naisten näkymätön työ yhteiskunnassa kirkastettuna numeroiksi ja käyriksi, taalereiksi, tunneiksi tai markoiksi. Eikä tule unohtaa edelläkävijä- ja vaikuttajanaisia tieteessä, taiteessa, politiikassa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa ja kansainvälisinä toimijoina. Naismuseon tulisi tehdä näkyväksi myös yhteiskuntamme kielteinen puoli, naisviha ja tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta ja mahdollisuudet vaikuttaa siihen.
Museo on tarkoitettu kaikille. Haluamme tavoittaa naisten ja tyttöjen rinnalle myös kaikki miehet, missä rooleissa tahansa, isät, veljet, puolisot ja pojat.
Miten museotoiminta tulisi järjestää
Haastattelujen perusteella vaikuttaa, että museon tulisi toimia mahdollisuuksien mukaan
sateenvarjona kaikelle naistietoudelle, linkkinä ja kontaktipintana erilaisiin naisia koskeviin
arkistoihin ja lähteisiin. Erillisenä ja yksinäisenä perustettava museo ei juurikaan ole saanut
kannatusta, vaan on nähty, että yhteistyö tai osana oleminen jonkin jo olevan instituution
kanssa on ehdottomasti paras ja toimivin ratkaisu.
Haastatelluista osa ajattelee naismuseota virtuaalisena, osa mahdollisesti hybridinä, jossa
on aitoa esineistöä ja digitaalinen materiaalin, katsomisen, kokemisen ja tekemisen
interaktiivinen toteutus.
Ajallemme on ominaista murros, polarisaatio ja kiihtyvätahtinen muutos. Me Suomalaisessa
Naisliitossa näemme, että mahdollinen naismuseo voisi toimia tutkijoille yhteistyössä
muiden instituutioiden kanssa yhtenä paikkana yhteiskunnan murrosvaiheiden
tunnistamiseksi, niiden mahdollistaman uudistuksen käynnistämiseksi ja nyky-yhteiskunnan
voimistuneen polarisaation näkyväksi tekemiseksi ja liennyttämiseksi.
Teksti on julkaistu Suomalaisen Naisliiton Minna-verkkolehdessä 1/2026
NAISMUSEO SUOMEEN
Teksti: Anneli Mäkinen
Kun historiaa kirjoitetaan, kenen historiasta on kyse? Keiden tarinat säästetään? Museot ovat keskeisessä asemassa siinä, keiden kertomuksiin meillä on pääsy. Suomalaisen Naisliiton kärkihanke 2026 avaa näkökulmia uudenlaiseen museoon, naismuseoon.
Suomalainen Naisliitto perusti keväällä 2025 kolmivaiheisen projektin selvittääkseen erityisen naismuseon tarvetta Suomessa. Projekti käynnistettiin selvitystyöllä: onko naisten rooli, merkitys ja paikka Suomen historian eri vaiheissa ja Suomen rakentamisessa tämän päivän hyvinvointivaltioksi ylipäätään esille nostamisen arvoista? Onko naisten työllä ja aikaansaannoksilla merkitystä, voidaanko myös naisten ja tyttöjen historiasta ottaa tulevaisuuteen rakennuspuita?
Toisena vaiheena on museohankkeen yhteistyökumppaneiden hankkiminen ja kannatuksen laajentamimen. Projektin kolmannessa vaiheessa on koossa oltava laaja, vaikutusvaltainen ja monipuolista asiantuntijuutta edustava yhteistyökumppaneiden koalitio. Sen edustajat viimeistelevät liiketoimintasuunnitelman ja strategiat, suunnittelevat toiminnan vaiheistuksen ja alkavat hankkia rahoitusta.
Naisten toimijuuden näkyvyys museokentällä – meillä ja muualla
Vuonna 2024 Suomessa toimi 324 yleisölle avointa museota ja noin 1 000 yritysten, yhdistysten, säätiöiden, kuntien ja yksityishenkilöiden ylläpitämää paikallismuseota. Yhtään naismuseota meillä museoiden joukossa ei erikseen ole.
Kävijämäärät ovat nousujohteisia. Museovierailut ylittävät jo reippaasti 8 miljoonaa. Menneisyys houkuttaa ja koukuttaa.
International Association of Women´s Museumin, Kansainvälisen Naismuseoyhdistyksen mukaan Euroopassa on 14 fyysistä ja 5 virtuaalista naismuseota. Lisäksi työn alla tai pop up -tyyliin toimivia naismuseoita on 12, kaikkineen 31 kappaletta.
Naismuseoidean vastaanotto
Kiinnostusta naismuseota kohtaan olemme kartoittaneet haastattelemalla eri ikäisiä ja eri asemissa olevia yksityishenkilöitä, historioitsijoita ja organisaatioita. Jälkimmäisiin kuuluvat mm. Työväenmuseo Werstas, Minna Canthin talo Kanttila, Lottamuseo, Museovirasto, Museoliitto ja Diakonissalaitoksen museo. Hankkeestamme tietävät jo myös useat keskeiset ei-poliittiset ja poliittiset naisjärjestöt.
Haastateltuna presidentti Tarja Halonen piti hyvin tärkeänä naisten ja tyttöjen esille nostamista. Lisäksi hänen mukaansa myös Suomen kansainväliselle maineelle, erityisesti tänä aikana, olisi eduksi esitellä suomalaisten naisten historiaa ja vaikuttamista museon avulla.
Toistaiseksi naismuseoidean vastaanotto on ollut hyvin myönteistä. Haastattelukierroksia tullaan vielä laajentamaan.
Naiset aktiivisena osana yhteiskuntaa
Museon tulee ylipäätään tuottaa elämyksiä ja oivalluksia, herättää ajatuksia ja kysymyksiä, on se erikoistunut mihin tahansa.
Naismuseossa naiset eivät saa olla homogeeninen, vaan moninainen joukko, niin vahvoja kuin haavoittuvia, osaavia ja näkyviä tai vähemmistöjä. Mies ei saa olla se normi, johon naisia verrataan, vaan nainen näyttäytyy aktiivisena osana yhteiskuntaa, naiset ovat vertaisia, itsenäisiä subjekteja. Naiset ovat myös lukuja talouden kiertokulussa, niin tilastohistoriassa Ruotsi-Suomesta alkaen kuin naisten näkymätön työ yhteiskunnassa kirkastettuna numeroiksi ja käyriksi, taalereiksi, tunneiksi tai markoiksi. Eikä tule unohtaa edelläkävijä- ja vaikuttajanaisia tieteessä, taiteessa, politiikassa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa ja kansainvälisinä toimijoina. Naismuseon tulisi tehdä näkyväksi myös yhteiskuntamme kielteinen puoli, naisviha ja tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta ja mahdollisuudet vaikuttaa siihen.
Museo on tarkoitettu kaikille. Haluamme tavoittaa naisten ja tyttöjen rinnalle myös kaikki miehet, missä rooleissa tahansa, isät, veljet, puolisot ja pojat.
Miten museotoiminta tulisi järjestää
Haastattelujen perusteella vaikuttaa, että museon tulisi toimia mahdollisuuksien mukaan
sateenvarjona kaikelle naistietoudelle, linkkinä ja kontaktipintana erilaisiin naisia koskeviin
arkistoihin ja lähteisiin. Erillisenä ja yksinäisenä perustettava museo ei juurikaan ole saanut
kannatusta, vaan on nähty, että yhteistyö tai osana oleminen jonkin jo olevan instituution
kanssa on ehdottomasti paras ja toimivin ratkaisu.
Haastatelluista osa ajattelee naismuseota virtuaalisena, osa mahdollisesti hybridinä, jossa
on aitoa esineistöä ja digitaalinen materiaalin, katsomisen, kokemisen ja tekemisen
interaktiivinen toteutus.
Ajallemme on ominaista murros, polarisaatio ja kiihtyvätahtinen muutos. Me Suomalaisessa
Naisliitossa näemme, että mahdollinen naismuseo voisi toimia tutkijoille yhteistyössä
muiden instituutioiden kanssa yhtenä paikkana yhteiskunnan murrosvaiheiden
tunnistamiseksi, niiden mahdollistaman uudistuksen käynnistämiseksi ja nyky-yhteiskunnan
voimistuneen polarisaation näkyväksi tekemiseksi ja liennyttämiseksi.
Teksti on julkaistu Suomalaisen Naisliiton Minna-verkkolehdessä 1/2026
