Tekla Hultinia juhlittiin Helsingissä

”Minä olen Tekla Hultin, aloitti näyttelijä Emma Paju-Torvalds puheenvuoronsa. – Kuva: Ritva Rundgren

Tekla Hultin oli ensimmäinen suomenkielinen naisylioppilas ja ensimmäinen Suomessa filosofian tohtoriksi väitellyt nainen. Hän oli myös ensimmäinen naispuolinen ammattitoimittaja, johtava naiskagaali ja -poliitikko.

Eli pioneeri niin yliopistossa, lehtimaailmassa kuin politiikassa.

Huhtikuussa oli tämän merkittävän naisvaikuttajan syntymästä 150 vuotta. Sen kunniaksi Tekla Hultin sai Helsingin keskustasta oman nimikkoaukion ja naisjärjestöt järjestivät Helsingin kaupungintalon juhlasalissa 11. huhtikuuta Tekla Hultinin juhlaseminaarin. Osanottajia oli lähes 200, joukossa myös Helsingin yliopiston opiskelijoita. Helsingin kaupunkia edustivat kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, joka toi juhlaväelle kaupungin tervehdyksen.

TH-semin yleisö

Juhlayleisöä. Edessä oikealla selin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, Tekla Hultinin omainen Jarmo Räihä, apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ja kansanedustaja Leena Rauhala. – Kuva: Ritva Rundgren.
”Teklaa ei luotu maamyyräksi”, aloitti juhlaseminaarin avaaja, Minnan päätoimittaja Maija Kauppinen puheenvuoronsa. Lainaus on peräisin Tekla Hultinilta, joka totesi helmikuussa 1912: ´Minua kun ei ole luotu maamyyräksi, niin en ymmärrä piiloutuakaan – enkä sitä haluakaan´. Teklaa uhkasi tuolloin virasta pidätys, koska hän oli julkisesti vastustanut silloisen esivallan, Venäjän keisarin, sortotoimia. Tekla pidätettiin virasta – ja samalla hän, sinkku, menetti myös palkkansa.

Tämä osoitti avaajan mielestä, että Tekla Hultin oli poikkeuksellisen rohkea ja ennakkoluuloton nainen, esikuva nykypäivän naisille – ja myös miehille.  Tehtäviensä ja saavutustensa ansiosta hän on täysin verrattavissa Suomen kuuluisimpaan naiseen, kirjailija Minna Canthiin, mutta on jäänyt tämän varjoon, koska ei koskaan päästänyt yksityiselämäänsä julkisuuteen.

”Nyt meillä jälkipolvella on mahdollisuus suitsuttaa kiitosta Teklalle. Tuoda hänen monipuolisuutensa esiin ja nostaa hänen saavutuksensa päivänvaloon”, Maija Kauppinen päätti puheenvuoronsa ja kutsui estradille päivän päähenkilön, näyttelijä Emma Paju-Torvaldsin eli Teklan, joka kertoi itsestään ja kyseli nykypäivän tekloilta, onko maailma nyt parempi kuin hänen, aikansa valkoisen variksen aikoina.

Kolbe Jyrkinen
Professorit Laura Kolbe ja Marjut Jyrkinen. – Kuva: Ritva Rundgren
Ensimmäinen keskustelija oli professori Laura Kolbe, joka hänkin paljasti kuuluvansa alansa ensimmäisiin: hän oli nimityksen saatuaan 375 vuotiaan yliopistolaitoksen ensimmäinen Pohjoismaiden ja historian naispuolinen professori.  Eikä naisten eteneminen yliopiston ylimpiin portaisiin ole vieläkään helppoa. Vaikka ylioppilaista on jo valtaosa naisia ja Helsingin yliopistossa väitelleistäkin kolmannes, se ei näy professorien määrässä.  Myös sukupuolentutkimuksen professori Marjut Jyrkinen yhtyi kollegaansa: ”Koko ajan mennään toki eteenpäin, mutta kehitys on hidasta.  Väitelleet naiset katoavat mustiin aukkoihin”.

Jos Tekla Hultin pani Venäjän sortotoimia vastustaessaan virkansa alttiiksi, ei nykyajan aktivisti pääse eläinlääkäri Kati Pullin mukaan vähemmällä: ”Kyllä aktiivinen kansalaisoiminta vaikuttaa edelleen uraan ja siinä etenemiseen. Saan eläinten oikeuksia puolustaessani myös uhkauksia ja vihapuheita”, hän kertoi. ”Kun aiemmin ajateltiin, etteivät naiset ansaitse samaa kohtelua kuin miehet. Nykyään eläimet ovat ´naisia´.”

Toimittaja Unto Hämäläinen. – Kuva: Ritva Rundgren.

1890-luvulla sanomalehtiä pidettiin belsebuubin äänitorvina ja naistoimittajan ammattia arveluttavana.  Nykyään sanomalehdet ovat kaatopaikka, johon lukijat purkavat Helsingin Sanomien toimittajan Unto Hämäläisen mukaan ennakkoluulojaan ja pahaa mieltään. ”Saamme paljon palautetta, ja voittopuolisesti se on kielteistä”. Keskustelun kääntyessä tasa-arvokysymyksiin hän totesi, että politiikassa tasa-arvo on pisimmällä. Muu yhteiskunta kulkee jäljessä. Toimittaja-poliitikko Eeva Koskinen oli politiikasta samaa mieltä, sen sijaan sanomalehtiä johtavat edelleen valtaosin miehet, vaikka toimittajista enemmistö on naisia.

Viimeinen keskustelija oli kansanedustaja Leena Rauhala, joka näki Tekla Hultinin monipuolisena ja moniosaajana, valtionaisena, joka paneutui työhönsä. Jota ei siivittänyt ura vaan halu oppia. Ja joka ei profiloitunut vain naiskysymyksissä vaan ajoi kaikkien ihmisten asiaa.

Tekla Hultinin 150-vuotisjuhlaseminaari oli vahva näyte naisten yhteistyöstä. Ajatus juhlaseminaarista virisi vuoden 2013 keväällä Suomalaisessa Naisliitossa. Liitto ehdotti asiaa sisarjärjestöille Naistoimittajille, Suomen Naisyhdistykselle ja Suomen Akateemisille Naisille, jotka innostuivat ajatuksesta. Kun mukaan tuli myös Päivälehden museo, eduskunnan naisverkosto ja Helsingin yliopiston sukupuolentutkimus, taustaryhmä oli koossa. Siihen saatiin myös kaksi Teklan elämän ja elämäntyön työn hyvin tuntevaa: Jarmo Räihä, Teklan omainen, ja Venla Sainio, Teklasta väitellyt. Pian joukkoon liittyi myös näyttelijä Emma Paju-Torvalds, joka alkoi valmistella vuoropuhelua Teklan ja aikamme tiedenaisten, aktivistin, toimittajien ja parlamentaarikon kanssa.

Tämä ryhmä – 12-henkinen – kokoontui kuukausittain. Eikä turhaan, sillä Tekla Hultinin muistaminen eteni onnellisten tähtien alla ja suotuisten tuulien tuella. Seminaari toteutui. Sen juhlapaikaksi Helsingin kaupunki antoi kaupungintalonsa juhlasalin, rahallista avustusta seminaari sai Helsingin Sanomain Säätiöltä, Naisten Kulttuuriyhdistykseltä, Naisjärjestöjen Keskusliitolta ja Suomalaisen Naisliiton Helsingin Osastolta. Päävastuu kustannuksista samoin kuin järjestelyistä oli kuitenkin Suomalaisen Naisliiton harteilla. – Teksti: Maija Kauppinen.

Tekla Hultin tiiviisti

Tekla Hultin syntyi Laatokan-Karjalan Jaakkimassa 18.4.1864 henkikirjoittaja Julius Hultinin ja hänen vaimonsa Edlan, o.s. Savander, esikoisena. Koti oli kaksikielinen.

Sortavalan ja Haminan ruotsinkielisten tyttökoulujen jälkeen Tekla opiskeli Helsingin suomalaisen tyttökoulun jatko-opistossa, valmistui opettajaksi 21-vuotiaana ja suoritti yksityisesti, sukupuolestaan vapautettuna, ylioppilastutkinnon 1886, ensimmäisenä naisena suomenkielisestä oppikoulusta. Opiskelurahoja hankkiakseen hän toimi vuoden opettajana Hämeenlinnassa. Jo tällöin punatukkainen Tekla tunnettiin fennomaanina ja darwinismin kannattajana, jolle politiikka oli ”favorithobby”.

1891 Tekla Hultin valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja 1896 filosofian tohtoriksi, ensimmäisenä naisena Suomessa. Väitöskirja käsitteli Suomen Ruotsin-vallan aikaista vuoritointa. 1898 hän opiskeli kansantaloutta Sorbonnessa.

1893 – 99, 1901 Tekla Hultin oli Päivälehden (myöh. HS) ulkomaanosaston toimittaja ja samalla Suomen ensimmäinen vakinainen päivittäislehden naistoimittaja; 1900 hän oli Isänmaan Ystävän päätoimittaja.

1908 -18 hän oli Nuorsuomalaisen Puolueen ja 1918-24 Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja; 1925 presidentin valitsijamies; 1925-30 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.

1901 – 29 Tekla Hultin oli Tilastollisen Päätoimiston (nykyisen Tilastokeskuksen) toinen aktuaari. Poliittinen työ kulki rinnalla ja oli virkatyötä tärkeämpi ja mielenkiintoisempi.

Poliittinen kirjailija: muun muassa Päiväkirjani kertoo I: 1899 -1914 (1935) ja Päiväkirjani kertoo II: 1914 -1918 (1938).

Poliittisista esikuvista ja työtovereista Tekla Hultinille oli tärkein kaukainen sukulainen Leo Mechelin, joka avasi hänelle ovia yhteiskunnalliseen toimintaan. Muita olivat muun muassa J.A. Lyly, Jonas Castrén, P.E. Svinhufvud, Dagmar Neovius, Aino Malmberg, Maissi Erkko, Maikki Friberg ja Cely Mechelin.

Tärkeimmätjärjestöt olivat De kvinnliga (Naisylioppilaat) 1887-, Naisasialiitto Unioni 1892-, Naiskagaali 1902-1944 ja Suomalainen Naisliitto 1907-, jonka perustaja, sääntöjen laatija ja ensimmäinen puheenjohtaja hän oli 1907-09.

Suomalaisen Naisliiton perustivat nuorsuomalaiset naiset, mutta jo 1909 se julistautui poliittisesti sitoutumattomaksi naisjärjestöksi, joka edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä aktivoi jäseniään yhteisölliseen toimintaan ja itsensä kehittämiseen.

Tekla Hultin kuoli 31.3.1943 Helsingissä. Sotatoimialuetta koskevalla erikoisluvalla hänen uurnansa laskettiin sukuhautaan Jaakkimaan.

Lähde: Venla Sainio, Tekla Hultin, poliitikko (väitöskirja). 1978.