SUOMALAISEN NAISLIITON TORNION YHDISTYS RY:n NAISET NÄKYVIIN -HANKE

Suomalainen Naisliitto yhteistyökumppaneineen haluaa kerätä Suomen itsenäisyyden 100-vuotista historiaa juhlistamaan mittavan aineiston naisista, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet tai joiden toiminnalla on ollut merkitystä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Naisten elämäkerrat kerätään verkkoon. Hanke tähtää vuoteen 2017, jolloin Suomi täyttää 100 vuotta.

Suomalainen Naisliitto on ottanut hankkeeseen mukaan Tornion Yhteislyseon lukiolaiset, jotka voivat kirjoittaa Naisten Ääni tietokantaan jostakin tärkeästä naisesta tai ihannoimasta naisesta. Naisliitto on palkinnut kolme parasta ja Tornion yhdistys yhden tunnustuspalkinnolla. Kirjoituksen toteutuksesta Torniossa on vastannut Suomalaisen Naisliiton Torniossa toimiva yhdistys.

Yhteenveto lukiolaisten kirjoituksista

Kaiken kaikkiaan 11 lukiolaista nuorta naista kirjoitti ihailemastaan naisesta. Näistä 6 kirjoitti äidistään ja vain 2 mummostaan ja loput eri aloilla työskentelevistä naisista. Tornion yhdistyksen hallituksen  jäsenet lukivat kirjoitukset ja valitsivat voittajat. Naisliitto palkitsi 18.5.2015 kolme parasta kirjoitusta rahapalkinnolla. Lisäksi Naisliiton Tornion yhdistys palkitsi yhden kirjoituksen tunnustuspalkinnolla.  Mikä näistä kirjoituksista päätyy tietokantaan, tästä täytyy tietysti ensin keskustella nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa.

Äiti oli kirjoittajien mielestä ykkönen. Hänet kuvataan sisukkaana ja perheensä eteen kaikkensa antavana, nuorta ymmärtävänä naisena. Hänelle voi kertoa kaikki murheet ja ilot, aina löytyy lohduttaja. Monet olivat olleet ansiotyössä jo hyvinkin nuorena, oli opiskeltu kotimaassa ja Ruotsissa, toimeentulo oli ollut niukkaa, perheessä oli ollut sairautta ja suuria menetyksiä ja silti kaikesta oli kuitenkin selvitty. Myös uudet suomalaiset rakentavat ja rikastuttavat maatamme. Erään oppilaan äiti tulee monikulttuurisesta Intiasta, kiinalaisesta perheestä, hän oppi suomen kielen, opiskeli maisteriksi Suomessa ja viihtyy maassamme.

Kaksi opiskelijaa kirjoitti mummostaan.  Nuorille oli varmaan yllätys, kuinka vaatimattomissa olosuhteissa oli eletty. Yhteiskunta oli tuolloin aivan erilainen. Perheet olivat suuria, sodasta oli selvitty juuri ja juuri, ankara ja jopa huutolaisena eletty lapsuus oli takana, ja silti hekin olivat jaksaneet ja olleet rakentamassa sitä Suomea, jossa lapsenlapset tänä päivänä asuvat.

Palkittujen valitseminen

Naisten Ääni hankkeen kirjoituskilpailu on järjestetty 23.4.2015 lukion tiloissa,  jossa palkinnot jaetaan alla mainituille lukiolaisille:

  1. Mei Hua Chen
    kirjoituksesta  Chen Teresa – monikulttuurinen ja itsenäinen moderni nainen.Perustelut:monikulttuurisuus, erilaisuuden hyväksyntä, rajojen rikkominen, opiskelun tärkeys, äiti-artikkeli, joita useammat muutkin kirjoitukset olivat. Mutta Teresa on näyttänyt esimerkillään Mei Hualle, kuinka naisen tulisi olla.
  2.  Aada Pruikkonen
    kirjoituksesta  Päivi Marjut Ojala – unelma-ammatissani.

Perustelut: suvun naisten malli, ymmärrys siitä, että valintoja pitää tehdä, mutta ne voivat johtaa yllättäviin ratkaisuihin, ”Päivin esimerkki on vaikuttanut ja varmasti vaikuttaa tulevaisuudessakin rohkaisevasti Aadan opiskelusuunnitelmiin – ellei kertaheitolla taas tule sumplittua suunnitelmia uusiksi”.

  1. Matilda Lalli
    kirjoituksesta  Minun äitini.Perustelut:hieno alku, sieppaa heti mukaansa, sinnikäs suomalainen nainen hyvä oivallus ”Miksi kirjoitin juuri äidistäni enkä vaikkapa Suomen naispresidentistä. Äiti on rakastanut ja kasvattanut ja opettanut Matildalle asioita, joita muilta ihmisiltä hän ei olisi koskaan voinut oppia”.Tunnustuspalkinto

Lisäksi Naisliiton Tornion yhdistys antaa 50 euron tunnustuspalkinnon Noora Mustajärvelle edesmenneestä isoäidistä Elsa Mustajärvestä.

Perustelut:  Kirjoituksessa kuvataan isoäidin eli mummon hyvin rankkaa lapsuutta ja huutolaislapsena olemista. Mummo työskenteli piikana eri taloissa sekä Suomessa että Ruotsissa navetassa ja heinäpelloilla. Nooralle on jäänyt mummon piika-ajoista yksi tarina mieleen: ”Mummon tehtäviin kuului lehmien lypsy ja ruokinta aamuvarhaisella. Kesäisin näiden töiden lisäksi mummon tuli mennä heinäpellolle avustamaan renkejä ja muita palkollisia hyvin raskaissa peltotöissä, joista mummo sai palkkaa kuukaudessa saman verran kuin miespuoliset palkolliset saivat yhdessä päivässä”. Aika kuljetti isoäidin Tornioon, jossa hän tapasi tulevan aviomiehen. Mummosta tuli maatilan emäntä ja 15 lapsen äiti sekä sai 96 lastenlasta. Mummon tarina on opettanut Nooraa olemaan kiitollinen siitä mitä hänellä on ja nauttimaan niistä pienistä iloista, jotka hän kohtaa päivittäin elämässään.

Tietoja Naiset Näkyviin – hankkeesta löytyy seuraavilta sivuilta: www.naistenaani.fi,  www.suomalainennaisliitto.fi tai www.naisliittotornio.fi, www.facebook.com/naisliittotornio

Kirjoituskilpailuun osallistui 11 lukiolaista, joista osa ei halua julkaistavan kirjoitusta Naisliiton ja Tornion yhdistyksen kotisivuilla sekä Naisten Ääni –verkkosivuilla.

 Mei Hua Chenin kirjoitus; Chen Teresa – monikulttuurinen ja itsenäinen moderni nainen


Mei Hua Chen

Äitini, Chen Teresa, on erittäin tärkeä minulle. Hän on tukeni ja turvani. Hän on ensimmäinen henkilö, jonka luokse menen, kun minulla on huolia ja murheita. Hänelle myös jaan ensimmäisenä riemuni ja iloni. Hän on vaikuttanut suuresti elämääni, jonka vuoksi olen halunnut kertoa hänestä.

Chen Teresa syntyi 26.11.1967 Kalkutassa, Intiassa. Hänen syntymä nimensä oli Yu Chin How. Nimen Teresa hän sai vasta 12-vuotiaana, kun hänet kastettiin ja liitettiin katoliseen kirkkoon. Hänen isänsä, Yu Shih Ying, on hammaslääkäri ja äitinsä, Chiang Pei Ying, on kotiäiti. Vanhempien lisäksi hänen perheeseensä kuuluu kaksi nuorempaa veljeä ja nuorempi sisko. Koska Teresa oli esikoinen, hän hoiti usein nuorempia sisaruksiaan, jonka vuoksi hän joutui aikuistumaan nopeasti. Hän myös auttoi usein äitiään kotitöissä. Hän oli erittäin kuuliainen ja kunnioitti vanhempiaan niin kuin kiinalaiseen kulttuuriin kuuluukin.

Teresa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kalkutassa. Hänellä oli monenlaisia ystäviä: kiinalaisia, intialaisia, hinduja, muslimeja, sikhejä, buddhalaisia ja kristittyjä. Osa naapuruston lapsista kiusasi häntä etnisyytensä vuoksi, mutta hän ei välittänyt heidän kommenteistaan, sillä hänen ystävät eivät välittäneet hänen erilaisuudestaan ja heidän mielipiteensä oli tärkeämpi kuin kiusaajien.

Teresa aloitti koulun seitsemänvuotiaana Loreto Convent Entallyssa. Koulua johtivat irlantilaiset katoliset nunnat. Aluksi koulu oli Teresalle hankalaa, sillä tunnit pidettiin englanniksi, ja hän oli aikaisemmin ollut kiinalaisessa esikoulussa. Teresa oli kuitenkin päättäväinen ja opiskeli ahkerasti. Hän myös huomasi pitävänsä uusien asioiden oppimisesta. Peruskoulussa hän piti kovasti matemaattisista aineista ja menestyikin niissä. Lukiossa hänen suosikkiaineiksi kuitenkin nousi englanti, biologia ja taloustiede. Koulussa hänestä tuli myös kristitty, nunnien vaikutuksista. Valmistuttuaan Loreto Convent Entallysta hän meni suoraan opiskelemaan St Xavier’s Collegeen ja Kalkutan yliopistoon. Siellä hän opiskeli taloustiedettä, politiikka ja maailman historiaa.

Yliopiston jälkeen Teresa avioitui Chen Fu Chungin kanssa vuonna 1992. Heidän vanhempansa olivat järjestäneet avioliiton. Teresa itse ei ajatellut asiaa sen kummemmin, sillä oli odottanut sitä. Hänelle oli nimittäin jo pienenä kerrottu, että näin tulisi käymään. Tämä on kiinalaiseen kulttuuriin kuuluvaa tapaa. He muuttivat Suomeen samaisena vuonna Fu Chungin työn vuoksi.

Suomeen tultuaan Teresa koki suuren kulttuurishokin. Suomi oli kovin kylmä ja pimeä verrattuna Intiaan, Teresan kotimaahan. Häntä ihmetytti suomalaisten hiljaisuus, varautuneisuus ja suorapuheisuus asioita, joita silloin piti epäkohteliaisuuden merkkinä. Suomen kielikin oli hänelle outo ja hankala. Hän ikävöi suuresti perhettään ja intialaista kulttuuria.  Hän kuitenkin vähitellen sopeutui Suomeen tutustumalla suomalaisiin, joista myöhemmin tuli hänen ystäviään.

Vuonna 1994 Teresa sai esikoisensa Mei Lin Chenin. Kuopuksensa, Mei Hua Chenin, hän sai 1997. He olivat Teresan elämän suurin ilo. Heidän hoitamisensa vei suurimman osan hänen ajastaan, jolloin hänen ikävänsä kotimaataan kohti vähitellen hiipui.

Teresa on aina ajatellut hieman nykyaikaisesti. Hän halusi rikkoutua kiinalaisen kulttuurin perinteistä, missä nainen on vain kuuliainen kotiäiti, joka hoitaa kotia ja lapsia. Hän halusi koulutuksen ja työn, jotta voisi olla muista riippumaton. Työn avulla hän myös pystyi takamaan tyttäriensä tulevaisuuden. Niinpä hän päätti opiskella englannin -aineen, joka tuotti hänelle nuorempana hankaluuksia - maisteriksi. Maisterintutkinnon hän sai vuonna 2006.

Nuorena Teresa halusi olla Intiassa sosiaalityöntekijä, sillä halusi auttaa Intiassa olevia vähävaraisempia ja apua tarvitsevia ihmisiä. Suomessa hän huomasi, ettei tällaista apua tarvittu, joten hän suuntasi katseensa kohti toiseen suuntaan. Hän päätti ryhtyä opettajaksi, jotta voisi auttaa uusia sukupolvia ja antaa heille tietoa, jotta he voisivat luoda paremman tulevaisuuden. Eräs hänen ystävistään, joka oli opettaja, oli muuttamassa pois ja vihjasi Teresalle, että hänen työpaikkansa oli avoin ja Teresan kannattaisi yrittää hakea sitä. Niinpä Teresa yritti ja sai työpaikan silloisessa Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulussa vuonna 1999. Työnsä kautta hän on myös oppinut monia asioita oppilailta, sillä hän opettaa ulkomaalaisiakin oppilaita. Hän on yhä edelleen opettajan työssä.

Äitini on vaikuttanut minuun suuresti. Hän on opettanut minua olemaan avarakatseinen ja utelias. Hän on esimerkillään näyttänyt minulle, kuinka naisen tulisi olla. Hän on opettanut, etten saisi tuomita muita, ja minun tulisi kunnioittaa heitä uskonnostaan, rodustaan, poliittisesta suuntauksestaan, seksuaalisesta suuntautumisesta jne. huolimatta. Hän on myös opettanut minua arvostamaan juuriani ja kunnioittamaan niitä. Äitini on nainen, jollaiseksi haluaisin tulla: nöyrä, avulias, itsenäinen, ystävällinen ja viisas. Hän usein kertoo minulle, että minun tulisi ensin selviytyä itse maailmasta ennen kuin jakaisin elämääni kenenkään kanssa. Olen hänelle kiitollisuuden velassa, sillä hänen ansiostaan olen, kuka olen nykyään ja olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen.

 



Suomalainen Naisliitto 8.6.2015

< Joulukuu 2017 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
27282930010203
04050607080910
11121314151617
18192021222324
25262728293031
01020304050607