Naiset vallankammareissa 17.5.2015

Valtakunnansovittelija Minna Helle

Onko naisilla todella Suomessa valtaa?  Ja – jos on – miten se näkyy ja miten naiset sitä käyttävät. Tästä keskustelivat huhtikuussa Minna Canth -seminaarissa Tieteiden talolla Helsingissä neljä tietävää naista: valtakunnansovittelija Minna Helle, dosentti Saija Katila, kirjailija Satu Hassi ja toimittaja-ohjaaja Susanna Kuparinen. Kuulijoita heillä oli yli sata.

Tasa-arvon jalanjälki työmarkkinapolitiikassa hyvä

Pääsiäisviikolla 2015 Suomen merenkulkua uhkasi jäänmurtajalakko ja 100 000 matkustajan lomamatkan peruuntuminen. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen sopimus syntyi viime hetkellä. Kolmisen kuukautta valtakunnansovittelijana toiminut oikeustieteen kandidaatti Minna Helle oli selvinnyt ensimmäisestä isosta urakastaan ja pelastanut sadantuhannen ihmisen pääsiäisen.

Nykyistä työmarkkinapolitiikka valtakunnansovittelija ei pidä niin miehisenä, miltä ulkoapäin voi näyttää.

– Nokkamiehet, julkisuuden ”puhuvat päät,” ovat enimmäkseen miehiä, mutta neuvotteluhuoneissa on paljon naisia esimerkiksi EK:n jäsenyrityksistä. Sen sijaan kaikkien keskusjärjestöjen hallinnossa on edelleen vähän naisia verrattuna heidän osuuteensa jäsenistössä.

Luvut ovat karuja. Jos jäsenistöstä on vaikkapa kolme neljäsosaa naisia, hallinnossa heidän osuutensa on kolmannes tai alle.

Tasa-arvo on nykyään Minnan Helteen mielestä neuvottelupöydissä legitiimimpi aihe kuin 20 vuotta sitten.

– Ennen ”tasa-arvonaiset” juttelivat keskenään ja muut naureskelivat. Nyt naureskelua ei sallita. Asioiden arviointi tasa-arvosta käsin on julkista ja arvioinnilla on kriteerit. Tasa-arvo on ”salonkikelpoista ja trendikästä”.

– Aiemmin saatettiin ajatella, että tasa-arvolainsäädäntö estää yritysten kilpailua. Nykyään tasa-arvo on imago- ja mainetekijä. Ei sukupuolen takia voi jättää kenenkään resursseja käyttämättä. Sitä paitsi OECD:n tilastojen mukaan suomalaisten naisten koulutustaso on nykyään maailman 4. korkein, miehet ovat sijalla 14.

Mutta toteutumatta on edelleen palkkojen ja perhevapaiden tasa-arvo. Naisen euro on edelleen 83 senttiä, eikä neuvottelupöydissä ole löytynyt yhteistä näkemystä tasa-arvoiselle perhepolitiikalle.

Minna Helteen kokemuksen mukaan tasa-arvon jalanjälki on työmarkkinapolitiikassa kuitenkin parantunut 20 vuoden aikana ja on nykyään hyvä. – Teksti: Riitta Mäkelä Kuva: Maija Kauppinen

 

Liike-elämän naiset edelleen vallattomia

Dosentti Saija Katila
– Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa, koulutusmahdollisuuksissa ykkönen ja poliittisessa voimaantumisessakin kakkonen, mutta taloudellisessa osallistumisessa ja mahdollisuuksissa vasta sijalla 21, aloitti kauppatieteitten tohtori, dosentti Saija Katila esityksensä, jonka otsikkona oli Vallattomat liike-elämän naiset.

Seija Katila työskentelee lehtorina Aalto-yliopistossa, jossa on tutkinut työelämän eriarvoistavia käytäntöjä jo kauan. Ja todennut, että eriarvoisuutta on.

– Vaikka naiset ovat vuosikymmenet olleet miehiä koulutetuimpia, heitä oli vuonna 2013 liike-elämän ylimmässä johdossa vain 24 prosenttia. Pörssiyhtiöissä naisia oli toimitusjohtajina 0,8 prosenttia eli yksi (nyt heitä on kaksi), listaamattomissa yrityksissä 6,7 ja valtio-omisteisissa 7,3 prosenttia. Pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on 23 prosenttia eli yli viidesosa.

Monen suomalaisen mielestä tässä ei ole mitään outoa, sillä miehisyys ja johtajuus liittyvät toisiinsa.  Naisjohtajalta voidaan kysyä, peseekö hän itse pyykkinsä, miesjohtajalta ei koskaan.

Toki Suomessa on saatu sukupuolirasitteita jonkin verran sulatettua, mutta nyt kehitystä romuttavat monikansalliset yritykset.

– Naisen, joka ottaa vastaan vaativan kansainvälisen työn, pitää olla sinkku tai lapseton tai hänellä on oltava ymmärtävä puoliso, Seija Katila tiivisti.  Kaikilla miehillä, jotka ovat huippupaikoilla, on perhe. He ovat normaaleja ihmisiä, mutta normaaliutta eli lapsia ei sallita ylimmän johdon naisille.

Aikamme johtajan ihannekuva näkyy headhuntereiden eli kykyjen etsijöiden työssä:

– Heidän tavoitteensa on löytää 40-vuotias, energinen ja hyväkuntoinen mies. hoikka ja lihaksikas, aina läsnä oleva ja innostunut. Eli täydellinen ajokoira, joka on peräänantamaton ja vaihtaa nopeasti suuntaa. Headhunterit eivät hae nykyään isoa, löysää bernhardilaista, jollaisia johtajat olivat vielä 1980-luvulla.

Uusi sukupolvikaan ei poista liike-elämän naisten vallattomuutta, sillä vaikka nainen on hyvä hallinnoimaan, mies on luonnostaan hyvä johtaja.  Naisen oletetaan olevan myös yhteisöllinen ja huolehtiva, miehen ei.

Tämä ei ole Seija Katilan mukaan vain miesten syytä, vaan molemmat sukupuolet ovat vastuussa:

– Kun nuoret tulevat työelämään, heillä on jo vakiintunut käsitys, mikä sopii miehille, mikä naisille. Muutoksen on tapahduttava kotona, päivähoidossa, koulussa, yliopistossa ja työelämässä.  Asiasta on jatkuvasti puhuttava, ja headhuntereilta pitää vaatia myös naisia ehdokkaiksi.  – Teksti ja kuva: Maija Kauppinen

 

Valtaosa EU:n huippupaikoista miesten hallussa

Kirjailija Satu Hassi
Suomessa on aika yleinen käsitys, että Euroopan parlamentti on kuin muurahaispesä, jonka hyörinnästä ei juuri saa selkoa.

Kirjailija, tekniikan lisensiaatti Satu Hassi vakuutti kuitenkin toista.

– EU-parlamentti on ollut minulle naisena parhaita työpaikkoja, joissa olen ollut. Siellä on miellyttävämpää työskennellä kuin Suomen eduskunnassa, koska on vähemmän seksuaalista ahdistelua ja muuta avointa seksismiä.

Satu Hassi toimi EU-parlamentissa 2004 – 2014. Suomen eduskunnassa hän oli vuodet 1991 – 2004. Huhtikuun vaaleissa hänet valittiin jälleen vihreiden kansanedustajaksi Pirkanmaalta.

Tasa-arvon eteen on EU:ssakin tehtävä vielä lujasti töitä. Satu Hassi muistutti, että etenkin EU:n huippupaikoilla valta on miehillä. Seuraavalla tasolla naisia on sen sijaan kohtalaisesti. Asiantuntijavirkamiehistä moni on nainen. Heidän on perehdyttävä lainsäädäntöön, mikä tietää valtavaa uurastusta. Naiset ovat olleet myös keskeisiä neuvottelijoita useissa merkittävissä hankkeissa, kuten ilmasto- ja energiapaketin kokoamisessa.

Miesten kunnianhimo keskittyy Satu Hassin mukaan mediaseksikkäille alueille. Esimerkiksi parlamentin ulkoasiainvaliokunnan johto ja kaikki jäsenet ovat miehiä.

– Naisia syrjii käytäntökin: kun jollekin paikalle valitaan yksi edustaja, katseet kohdistuvat miehiin. Näin EU:n komissioon ja huippuvirkoihin nousevat useimmiten miehet.

Vaali vaalilta EU:ssa on Satu Hassin mukaan kuitenkin edetty. Mepeissä naisten osuus kasvaa. Naisten kampanjan avulla EU:n neljälle kärkipaikalle on saatu myös nainen. Ulkoasioista vastasi edellisessä komissiossa britti Catherine Ashton, ja nyt samalla paikalla on italialainen Federica Mogherini.

EU-komissiossa on nyt 19 miestä ja 9 naista. Kukin jäsenmaa esittää komissioon oman edustajan.

– Suomi on huonossa seurassa. Ei ole enää kovin monta maata, joissa ei ole ollut koskaan naista komissaarina, Satu Hassi valitti. – Teksti: Kirsti Pohjonen Kuva: Maija Kauppinen

Mehiläiskuningattaresta naiseksi paikallaan

Toimittaja-ohjaaja Susanna Kuparinen
Teatteriohjaaja-toimittaja Susanna Kuparinen toi seminaarin taiteilijan näkökulman.  Hänen mukaansa vallan kamarit teatterissa ovat yhtä miesvaltaisia kuin muunkin vallan ja pohti syitä:

– Emmekö me naiset luota tarpeeksi itseemme?  Voisivatko osasyynä olla naisten omat valinnat, joita ohjaavat yhä tietoiset tai tiedostamattomat vanhakantaiset asenteet. Esimerkkinä miehen sukunimi, jonka nainen avioituessaan ottaa tselleen..

Teatterimaailma on Susanna Kuparisen mukaan edelleen varsin maskuliininen. Koulutus tukee miehisiä asenteita. Esimerkiksi Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalla opiskelijoista koulittiin johtajia, joiden piti olla hyviä jätkiä. Näytelmien henkilöt edustavat yleensä arkkityyppejä, jotka muuttuvat hitaasti.  Pääroolit kirjoitetaan miehille: he ovat sankareita ja uudistajia.  Naiset ovat konservatiivisissa rooleissa; he ovat taustalla ja siivoavat miesten jäljet.  On tavallista, että naisohjaajat eivät luota itseensä vaan vievät ideansa miehille.

– Valtaa ei anneta, se otetaan, totesi eräs seminaarin osanottaja. Olemmeko me naiset valmiita ottamaan vallan ja myös sitä seuraavan vastuun?  Kykenemmekö olemaan naisia paikallamme vai mehiläiskuningattaria, jotka tarvitsevat miesten hyväksyntää ja ihailua?

Aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana tunnettu Susanna Kuparinen analysoi myös omia valintojaan: miksi hänen mentorinsa ovat miehiä tai miksi hänen työryhmänsä kuudesta jäsenestä vain yksi on nainen.  Hän on siis toiminut epätasa-arvoisesti.  Hän totesikin, että vanhat roolimallit, jotka typistävät myös miehiä, istuvat lujassa vielä hänen sukupolvessaan.  Toivonsa teatteriohjaaja panee nuoriin.  Hän muistelee, että kun hän kerran antoi nuorelle miesnäyttelijälle tehtävän esittää tosi äijää, tämä ihmetteli: ”Mitä se äijämäisyys oikein on?” – Teksti: Marjatta Keränen Kuva: Maija Kauppinen

 

  • 17.5.2015