”Maailma on täynnä kiinnostavia naisten tarinoita. Minna Canthin tapaiset äitikansalaiset, matriarkat, ovat tärkeitä esikuvia, mutta tavallisetkin naiset pitäisi huomioida”, tohtori Pälvi Rantala totesi Torniossa MC-seminaarissa. ”Historiantutkimuksen pitäisi nykyistä paljon enemmän tarkastella pientä ja arkista toimintaa.”
Esimerkiksi hän kertoi neljän pohjoisen naisen elämäntarinan. Yksi heistä oli Matleena Heräjärvi, kahdeksan aviottoman lapsen äiti.
Torniossa oli lauantaina 1.10.2011 MC-seminaari, jonka teemana oli Kympin naisia Tornionjokilaaksossa ja maailmalla.
Pohjoisia kympin naisia yliopistomaailmassa edusti Lapin yliopiston
tohtoritutkija Pälvi Rantala. Hän pohti esitelmässään pohjoisen naisen toimintaa ja toimivuutta, jota valotti 1800- ja 1900-luvuille sijoittuvien naistarinoiden avulla. Sillä ei ole tarinaa ilman vastoinkäymisiä, ei ole kultaa ilman multaa. Esiin pääsivät Auttin valokuvaajasisarukset, pelkosenniemeläinen filosofiaa harrastava emäntä, matkailuyrittäjä Tilma Oinas ja avioton äiti Matleena Heräjärvi Alatorniolta ja heidän arkensa. Esimerkkien kautta Pälvi Rantala avasi ikkunoita naisten työhön, perhe-elämään, sosiaalisiin verkostoihin ja omaan ympäristöönsä.
Kuulijoita koskettavin elämäntarina oli Matleena Heräjärven. Eikä vähiten siksi, että hän
on pohjoisessa tunnetun Kalkkimaan papin äiti. Kalkkimaan pappi oli köyhä, työtä vieroksuva kylähullu ja kulkija, vaikkakin verbaalisesti lahjakas tarinoiden ja pilkkalaulujen tekijä.
Poikansa kautta Matleena leimattiin huonoksi äidiksi, joka ei pitänyt lapsestaan huolta. Piiaksi, joka kulki köyhänä kerjäläisenä talosta toiseen ja synnytti kahdeksan lasta -
kaikki eri isille. ”Mutta kuinka moni pohtii, millaiset mahdollisuudet Matleenalla oli kasvattaa lapsiaan”, Pälvi Rantala kysyi ja jatkoi, että olisi perin mielenkiintoista tietää enemmän 1800-luvun alkupuoliskolla eläneen Matleenan arjesta. Millaista oli piian työ, sillä siitä on aikakirjoissa hyvin vähän merkintöjä. Historiahan on kirjoitettu pitkälti miesten ja sankarien näkökulmasta. Naisten osuus rajoittuu sivulauseisiin. On surullista,
että puolet ihmiskunnasta on näin unohdettu. Silti naisen roolit Suomen – ja koko maailman – historiassa ovat moninaiset: yhteiskunnallinen vaikuttaja, poliittinen toimija, kansakunnan äiti, moraalinen esikuva, vaimo, äiti, tytär, sisar…
Historiantutkimuksen pitäisi nykyistä paljon enemmän tarkastella pientä ja arkista toimintaa. On surullista, jos tavallisten naisten osuus historiasta unohdetaan.Pälvi Rantala on koonnut enemmänkin 
pohjoisten naisten tarinoita ja työstää parhaillaan kirjaa. – Maija Kauppinen